Psykologian kehitys

Alla on kuvaus psykologian kehityksestä. Kutsumme sitä kehitysmalliksi behaviorismista psykosynteesiin. Tietenkin kaikki psykologiset suuntaukset ovat ajan kuluessa kehittyneet ja usein puhutaankin sekä kolmannesta että neljännestä eri psykologisten ja psykoterapeuttisten suuntauksien polvesta. Tavallinen tapa luokitella psykologian kehitys on nämä neljä aaltoa.

Katsastus taaksepäin.

Ymmärtääkseen paremmin länsimaalaisen psykologian historiaa, Abraham Maslow esitti tämän mallin 1950-luvulla samalla kun hän kehitti humanistisen näkökantansa. Hän kutsui sitä ”kolmannen allon psykologiaksi”. Hänen mielestään humanistinen psykologia oli silloisien suuntaukien, behaviorismin ja psykoanalyysin jatkokehitystä. Nämä suuntaukset olivat olleet vallitsevia 1900-luvun alusta lähtien. Hän myös ennusti tulevan neljännen aallon, joka hän kutsui ”transpersoonalliseksi psykologiaksi”. Psykosynteesi kuuluu tähän aaltoon ja HumaNova on erikoistunut siihen.

Psykosynteesi on kehittänyt järjestelmällistä koulutusta kolmannen allon periaatteiden ja menetelmien mukaan ”henkilökohtaiseen psykosynteesiin”. Tämä on lähtökohta keskeisen neljännen allon suuntaan, josta myös on käytetty nimitystä transpersoonallinen psykosynteesi.

Seuraava esitys näyttää psykologian historiaa psykosynteettisestä näkökulmasta, jossa menneisyys on alla ja tulevaisuus yllä:

4 Transpersoonalinen Tulevaisuus
aalto psykologia/psykosynteesi (transpersoonallinen)
3 Humanistinen-Eksistentiaalinen Nykyinen
aalto psykologia (persoonalinen)
2 Psykoanalyysi Menneisyys
aalto (prepersoonallinen)
1 Behaviorismi
aalto

Ensimmäinen johtopäätös jonka voimme tästä esityksestä vetää, on että psykologian kehityksessä on olemassa trendi jonka me uskomme ja pidämme yleisenä sekä käyttäytymistieteessä että muussa tieteessä. Kaksi ensimmäistä suuntausta perustuvat prepersoonalliseen filosofiaan. Kolmannen allon perusta on täysin personaalis-humanistinen ja neljännen aallon perusta on transpersoonallinen – persoonallisuuden ääri-yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen.

Ensimmäinen ja toinen aalto

Psykologian ensimmäisen ja toisen aallon lähestymistapa koostuu inhimillisen käyttätymisen tieteellisestä tutkimuksesta ihmisen käyttäytymiseen ja psykologian parantamiseen. Näiden alkuperä on John B. Watsonin ja Sigmund Freudin vuosisadan vaihteen töissä. Monet loistavat psykologit kuten Alfred Adler, Otto Rank, Carl Jung, William James ja Roberto Assagioli alkoivat sitä vastoin kehittää vaihtoehtoisia teorioita 1900-luvun alussa. Behaviorismi ja psykoanalyysi pitivät kuitenkin vahvasti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

Aikaisemmat tieteellisesti suuntautuneet psykologit fokusoivat elämän materiaalisiin ja konkreettisiin näkökohtiin, joita on äskettäin ruvettu kutsumaan ”fysikalismiksi”. Kaikki sellainen, jota ei ole voinut kokea viiden ulkoisen aistien kautta, pidettiin ”epätieteellisenä”! Behavioristit torjuivat kaikki ideat ihmisen sisäisestä elämästä. He olivat siinä uskossa että todellisen tieteellisen psykologian pitää vaikuttaa havainnolliseen käyttäytymiseen. Inhimillinen käyttäytyminen kuvailtiin sellaisin termein jotka liittyivät organismin liikkuvuuteen: kehonkieli, kasvonilmeet ja verbaaliset ilmaisut. Kaikki nämä pystyttiin määrittelemään ja kokeet voitiin toistaa. Tämä on tämän päivän ”eläinkoepsykologiaa”.

Koska behavioristit olivat pelkästään kiinnostuneita siitä mikä voitiin havainnollistaa viiden aistin kautta, he katsoivat että ihmisen sisäisten motiivien tutkiminen tai tajunnan tutkiminen olivat epätieteellistä. Freudianit puolestaan väittivät että heidän teoriansa olivat tieteellisiä koska ne perustuivat kliinisiin havaintoihin. He väittivät myös että heidän teoriansa perustuivat ajatukseen jonka mukaan kaikki käyttäytymisen perusta oli fyysisessä kehossa, että sen seksualiset ja aggressiviset halut olivat sublimoituneet sopivaan sosialiseen käyttäytymiseen ja että kaikki inhimillinen käyttäytyminen voitiin juontaa ihmisen fysiologiaan.

Kovakantaiset behavioristit epäröivät että todellinen tiedemies voisi omistautua tutkimaan ihmisen sisäistä maailmaa. Samalla kuitenkin Freudin psykoanalyysi sai lopullisesti tieteellista tunnustusta. Freud ei pitäytynyt ajan tiukkoihin normeihin vaan käytti enemmän suureellista retoriikkaa vakuuttaakseen kollegansa omien teorioidensa todenmukaisuudesta. Voidaan todeta että behaviorismilla ja psykoanalyysilla oli suuri vaikutus tuon ajan käyttäytymistutkijoiden ajatuksiin. Psykologisessa yhteiskunnassa on vieläkin olemassa vahvoja konservatiivisia voimia. Historia näyttää myös toistavan itseään; kaikki ”uudet” ajatukset joita esitetään, pyritään epäilemään ja torjumaan. Historia kertoo kuitenkin meille sen, että näitä ”epätieteellisiä” ajatuksia pidettiin myöhemmin arvokkaina.

Kolmas aalto – humanistinen psykologia

Behavioristit ja psykoanalyytikot vaikuttivat edelleen käyttäytymistietäjiin 1950-luvun loppupuolella. Tuolloin oli olemassa sellaisia ryhmän kannattajia, jotka väittivät että heidän tieteenhaaransa oli se ainoa oikea psykologian tutkimisessa. Samaan aikaan kasvoi kuitenkin uusi psykologian trendi, jolla oli eksistentiaalinen perusta. Se muodosti radikaalisen kokonaisuuden tinkimättömistä mekaanisista ja rajoittavista Freudiaaneista ja Behavioristeista. Tuolloin nostettiin esille varsinkin sellaisia käsitteitä kuin identiteetti, aitous, kokonaisuus, kärsimys, tarkoitus, rakkaus, kohtaaminen ja sosiaalinen muutos. Humanistiset ja Eksistentiaaliset näkökulmat levittäytyivät siten että monet pitivät niitä psykologian kolmantana aalltona.

Kolmannen aallon uranuurtajana Abraham Maslow myötävaikutti suuresti sekä psykologian kijallisuuteen että uuteen tieteelliseen organisaatiokehitykseen. Psykologian vallankumous Maslowin johtamana tunnusti ei-fyysisen, ”ei-rationaalisen” ulottuvuuden ihmisen luonteessa ja otti sillä tavoin etäisyyttä puhtaasta fysikaalisesta näkökannasta. Maslow oli vakuuttunut että moni inhimillinen käyttäytyminen kuten tunteet, rakkaus, mielikuvitus ja kekseliäisyys olivat sellaisia joita ei voitu tutkia fysikaalisesti. Hän teki asiasta aivan erilaisen johtopäätöksen kuin ”tavallinen tiedemies” 1900-luvun alussa. Hänen mukaansa tiede pystyi tutkimaan tämän tyyppisiä käyttäytymisiä vain jos tiede laajentuisi käsittämään enemmän kuin se mitä pystytään havainnoimaan pelkästään aistien avulla.

Toisen maailmansodan aikana muut tieteet psykologian ulkopuolella kokivat saman filosofian laajennuksen. Tiedefilosofiasta tuli tärkeä tutkimusalue. Tämä johti siihen että tieteen rajat alkoivat laajentua materialistisen kentän ulkopuolelle, siten kuin me sen tunnemme. Tuolloin alettiin tutkia esimerkiksi subatomisia partikkeleita fysiikan alueella. Einsteinin teoriat saivat laajaa hyväksyntää. Nämä modernit tutkimukset päätyivät toisiin tuloksiin kuin vanhat olettamukset atomin luonteesta ja materiasta.

Nämä fysiikan oivallukset johtivat vähitellen siihen lopputulokseen, että tiedettä ei voitu pelkästään perustella olettamukseen, jonka mukaan universumi oli fysikaalisesti staattinen ja että se pystyttäisiin määrittelemään täysin rationaalisella tavalla. Aikaa ja tilaa ei voitu enää pitää absoluuttisina ja stabiileina vaan relatiivisina ja muuttuvina. Universumi oli paljon monimutkaisempi kuin aikaisemmin oletettiin. Ero elämän ja ei-elämän välillä oli epämääräisempi, koska subatomiset partikkelit olivat jatkuvassa liikkeessä ja vourovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Psykologia kävi myös läpi samankaltaista vallankumousta ihmisen laajentuneen identiteetin ja potentiaalin näkökannan suhteen. Kolmannessa aallossa ihmisen identiteetti kattaa koko ihmisen eikä ainoastaan yhteiskuntaan sopeutunutta egoa tai sellaisia osapersoonallisuuksia jotka toimivat ennestään opetettujen roolien mukaisesti.

Neljäs aalto – Transpersoonallinen psykologia/Psykosynteesi

Maslowin psykologian alueen töiden lisäksi kirjoitettiin paljon tiedefilosofiasta. Se oli tärkeä alue, sillä ne psykologit, jotka olivat olleet behaviorismin kannattajia, näkivät psykoanalyysin ja humanistiset psykologiat epätieteellisinä.

Näytti siltä että kolmen ensimmäisen suuntauksen välillä ei riittänyt tarpeeksi keskustelua. Tuolloin syntyi neljäs suuntaus, joka kiinnitti huomiota Maslowin aloittamaan työhön mutta joka oli jättänyt tutkimatta sitä syvemmältä. Transpersoonalliset psykologit erottautuivat kolmannesta aallosta kun he keskittyivät ihmisen kykyyn ja potentiaaliin saavuttaa jotain epätavanomaista ja ihmeellistä, puhuttiin termistä ”transsendenttinen”. Psykologit tutkivat itseään toteuttavia ja hyvin toimivia ihmisiä. Heidän mielestään piti keskittyä pikemminkin potentiaaliimme kuin vajavaisuuteemme. He korostivat myös että psykologian pitäisi tutkia tietoisuutta eikä vain havannoillista käyttäytymistä. Inspiraatiota nämä psykologit hakivat mm. Jungilta, Jamekselta, Assagiolista sekä länsimaisista ja itämaisista ”psykologifilosofioista”. Neljäs aalto tähtää ymmärtämään ja kasvattamaan ihmisen sisäistä potentiaalia siten että koetaan korkeampia tietoisuudentiloja, laajempia asiayhteyksiä, ”henkisiä oppeja”, universaaleja ominaisuuksia ja energioita.

The spectrum of Consciousness / Tietoisuuden spektrin malli

Lähtökohtana eri filosofioiden ja kolmannen allon psykologiaan, psykosynteesikoulutettu keskusteluterapeutti tutki inhimmilistä tietoisuutta. Hän näki että kaikki kokemukset voitiin määritellä pienemmästä tietoisuudesta sekä minän rajatusta käsityksestä ja maailmasta, suurimpaan tietoisuuteen. Sama koskee määrittelyä skitsofreenisen henkilön rajatusta tietoisuudesta ja ”kyvystä toimia” neron tai henkisen johtajan laajentuneeseen tietoisuuteen ja kykyyn toimia luovasti. Tämä malli on esitettynä alla. Vasemmalla ovat psykosynteesin identiteetin tasot tai tietoisuus. Oikealla ovat vastaavasti psykologian suuntaukset.

Itse, tai korkeampi minä 4 aalto Transpersoonallinen

Itsensä toteuttaminen Psykologia
Minä 3 aalto Humanistinen
Psykologia
Ego 2 aalto Psykoanalyysi
Osapersoonallisuuksia 1 aalto Behaviorismi

Ken Wilber vertasi tätä itsetietoisuuden yhtäjaksoisuutta, tietoisuutta tai identiteettiä elektromagneettiseen spektriin. Hän huomasi että tiedemiehet olivat aikaisemmin tutkineet lämpöä, valoa, radioaaltoa ja röntgensäteilyä. Hän näki, että jokainen näistä ilmiöistä kuului aivan eri kategorioihin joita ohjasivat aivan eri lait.

Suurempi läpimurros tehtiin kun tiedemiehet oivalsivat, että vaikka nämä ilmiöt pinnallisesti katsottuna olivat hyvin erilaisia, ne olivat perusteeltaan eri frekvenssien elektromagneettisia aaltoja. Ken Wilber selitti, että hyvin erinäköiset ihmisen identiteetin tyypit, neuroottisemmasta tai rajoitetummasta minästä ”terveeseen” minään, olivat kaikki erilaisia tyyppejä tietoisuudesta.

Kirjassaan ”Atman projekt” Wilber vertaa eri tietoisuuden tasoja rakennuksen kerrostasoihin, joissa prepersoonallinen on pohjakerroksessa, minä keskellä ja transpersonaalinen taso lähellä huippua. Han tarkisti eri psykologian suuntauksia ja teki sen johtopäätöksen, että tietoisuus on moniulotteista ja että jokainen psykologian, psykoterapian ja uskonnon pääsuuntaus käsittelee eri tasoja ja siksi nämä suuntaukset eivät ole vastakohtaisia. Suuntaukset itse asiassa täydentävät toisiaan ja jokainen suuntaus on enemmän tai vähemmän oikeassa ja oikeutettu silloin kun se käsittelee omaa tasoaan. Transpersoonallisesta näkökulmasta katsoen sellaisia behavioristeja, jotka sanovat että ainoastaan heidän suuntaus on tieteellisesti oikeassa, voidaan verrata röntgentutkijoihin, jotka puolestaan sanovat että radioasemia on suljettava siksi että niitä ei voi käyttää jalkamurtuman diagnostisointiin. Jokainen elektromagneettinen spektumi on tärkeä ja sitä voidaan käyttää jonkun alueen sisällä. Sama pätee eri psykologian suuntaksiin.

On hyödyllistä käyttää psykosynteesin transpersoonallisen näkökulmasta kakkia suuntauksia eri ajankohtina ja eri olosuhteissa. Erityyppiset henkilöt tarvitsevat erilaista kehitystä päästääkseen parhaimpaan tulokseen. Transpersoonallisesta näkökulmasta katsoen jokainen käyttää jokaista neljästä suuntauksesta erityyppisiä kokemuksia, identiteettejä, tietoisuuksia tai eri tason inhimillisiä tarpeita.

Alla olevassa taulukossa Ken Wilberin kirjasta ”Atman Projekt” on yhteenveto keskustelustamme psykologian historiasta psykosynteesin näkökulmasta nähtynä. Se sijoittaa jokainen neljästä psykologian suuntauksesta tasoille jotka ovat suhteessa Maslowin tarvehierarkiaan. Jokainen tarvetaso on myös identiteettitaso. Taulukko sisältää transpersoonallista tasoa ja se on laajennettu ylöspäin transsendensin ja itsetoteutumisen tarpeilla.

4 Transendessi Itse& Aalto itsensätoteutuminen
3 Itsetietoisuus Minä Aalto
2 Status, itsetuntemus, Ego
Aalto kuuluvaisuus, turva
1 Henkiinjääminen, Osapersoonallisuus
Aalto turvallisuus

On korostettava, ettei käytetty hierarkia tarkoita sitä, että joku suuntaus olisi parempi kuin joku toinen. Hierarkia näyttää pelkästään järjestyksen miten suuntaukset kasvoivat. Voidaan kuitenkin sanoa, että korkeammat tasot sisältävät alemmat tasot.

Taulukossa muutos ylöspäin kertoo myös sen kaavamaisen järjestyksen kun eri tarpeet heräävät henkilön terveen kehityksen aikana.

On olennaista huomata että ihmiset korkeimmilla tasoilla eivät ole jättäneet alemman tason ihmisiä taakseen. Myös alemmat tarpeet on tyydytettävä. Samalla tavoin transpersoonallinen psykologia tarvitsee periaatteet esimerkiksi behaviorismista.

Tiede transpersoonallisesta näkökulmasta

C. tart on laajentanut Maslowin ajatukset tiedefilosofiasta vastatakseen kysymykseen, mitkä suuntaukset ovat tieteellisiä ja mitkä eivät. Hän väittää tieteen perustuvan historiallisesti siihen, että tiedon on pystyttävä johdattamaan johonkin mitattavissa olevaan tai havainnollistettavaan (fysikaalinen teoria). Havainnoinnit ovat ainoastaan päteviä jos niitä on tehty fyysisillä aisteilla (esim. silmällä) tai silmien jatkeilla (esim. mikroskooppi). Hänen mielestä transpersoonallisessa psykologiassa tieteellisten metodien ei tarvitse olla sidottuina fysikaaliseen teoriaan vaan ne voidaan asettaa muuttuvaan tietoisuuteen.

Tart väittää että voidaan käyttää aluekohtaista tiedettä. Ryhmä tietyn alan asiantuntijoita voivat tarkistaa toistensa havainnot ja testata asetettuja teorioita tarkoituksena hyväksyä tai hylätä ne. Meditaation asiantuntija voi esim. raportoida havannoinnit subjektiivisista tuloksista tietyn meditaation harrastuksesta ja sen jälkeen kehittää hypoteesin selittääkseen saadun kokemuksen. Toisen tarkkailijan, joka haluaa testata hypoteesin, pitää näin ollen olla hyvin perehtynyt eri meditaatiotekniikoihin sekä saattaa itsensä tarvittavaan tietoisuuden tilaan. Samalla tavoin kuin fyysikko voi ymmärtää matemaattisen ja teknisen kielen sekä pystyy testaamaan toisten fyysikoiden hypoteeseja, transpersoonallinen psykologi pystyy tekemään muiden alallaan olevien töiden kohdalla.

Vastauksena alussa olevaan kysymykseen transpersoonallisesta näkökulmasta voidaan sanoa, että kaikki viisi suuntausta voivat generoida sellaista tieteellistä tietoa, jota muut alan tehokkaat osaajat voivat testata.

Tietoisuuden kasvava laajentuminen

Olemme sanoneet että transpersoonallisesta näkökulmasta psykologia ja käyttäytymistiede yleensä sisältävät tietoisuuden tutkimisen, sillä kaikki inhimillinen käyttäytyminen on ilmaisu allaolevasta motivaatiosta tai tarvetasosta, joka on sisäinen yleensä ei-fyysinen tietoisuudentila.

Katsomme että tietoisuus on sisäinen kokemus minuudesta, toisista ihmisistä sekä maailmasta. Keskeinen päämäärä psykosynteesissä on kehittää ”tietoa minuudesta”. Psykosynteesin mukaan terve henkilö on sellainen joka kehittyy. Hän on myös sellainen jonka identiteetti kiipeää ylös ”The Spectrum of Consciousness”. Mielestämme henkilöt, organisaatiot ja koko ihmiskunta on keskeneräisessä kehitysprosessissa. Tämän johdosta terveenä oleminen on sen suunnan ymmärtämistä ja seuraamista, minne tämä luonnollinen kehitys on menossa.

ämän päivän yhteiskunnassa henkilökohtainen kehitys ja oma arvo ovat tulleet tärkeämmäksi kuin sosiaalinen status, kulutus ja materiaalinen rikkaus. Psykosynteesi haluaa rohkaista tätä The Spectrum of Consciousness:in kehityksen trendiä koko ihmiskunnan hyväksi.

Näemme edessämme tulevaisuuden jossa työ on organisoitu kaikkien ihmisten selviytymistarpeita varten kaikissa maissa, sitten kun ihminen on sekä kehittänyt poliittisen tahdon ravitsemaan kaikki nälkää näkevät että lopettanut maailman sodanuhkan. Joissakin maissa nälän tarpeet on jo ratkaistu. Niin kauan kuin eri ryhmien tai eri maiden selviytymistä uhkaa ruoan puute, ihmiset tulevat käymään sotaa. Ennenkuin ihmiskunnan selviytymistarve on tyydytetty, ihmisellä ei ole mahdollisuus laajentaa tietoisuuttaan. Alemmat tarpeentasot ovat tyydytettyjä ennen kuin voimme kasvattaa tietoisuuttamme.

Toivomme että tulevien vuosien aikana sekä tulevien sukupolvien aikana on olemassa potentiaalia pyrkiä sellaiseen maailmanrauhaan, jonka perustana on jokaisen ihmisen selviytymistarpeen huomiointi. Vasta silloin ihmiskunta voi kokonaisuutena yltää korkeimmille tasoille sekä kokea koko ihmiskuntaa koskevan potentiaalin laajuuden. Tällä tuetaan kaikkia, jotka näkevät nälkää, jotka elävät kauhun vallassa ja jotka ovat sorrettuja toisten ahneuden, rikkauksien tai vallan takia.

Professori Roberto Asagioli 1888-1974
Psykosynteesin perustaja

Asagioli oli yksi Freudin läheinen henkilö. Hänestä piti tulla italialaisen psykoanalyysin johtaja. Mutta monien muiden tapaan hän erottui opettajastaan ja perusti oman koulun. Roberto Assagioli on psykosynteesin luoja.

Kun Adlerin puhui vallasta, Reichin kehosta, Jungin alitajunnasta ja Frankelin elämän tarkoituksesta, Assagioli korosti itsensä toteuttamista ja kokonaisuutta. Hänen mielestään ihmistä ei voi jakaa niin, että erotetaan keho, psyyke ja henki. Ei voi korostaa toista puolta toisen edelle. Päinvastoin, psykologian tehtävä on auttaa ihmistä saamaan kaikki vastakohtaisilta näyttävät voimat tasapainoon. Luodakseen tämän tasapainon, psykosynteesi käyttää tekniikoita eri ajoilta ja eri koulukunnista, idästä, lännestä, psykoanalyysistä, lääketieteestä, filosofiasta, uskonnosta ja tieteestä.

Assagioli oli psykiatri Freudilaisesta koulukunnasta. Hän eli samanaikaisesti kuin Sigmund Freud ja Carl Gustav Jubg. Hän oli ensimmäinen italialainen psykoanalyysin uranuurtajista 1900-luvun alussa. Valmistuttuaan lääkäriksi hän harjoitti psykoanalyysia mutta piti sitä liian rajoittavana alueena.

Samoin kuin Jungin mielestä myös Assagiolin mielestä psykoanalyysi keskittyi liian paljon sairaaseen yksilöön. Sitä vastoin hän halusi nähdä ihminen perusteiltaan terveenä organismina – vaikka tällainen voisi ajoittain toimia huonomminkin.

Assagiolin mielestä psyykkinen sairaus, kuten ahdistus, masennus ja neuroosi joita hän näki potilaissaan, ei aina ollut pelkästään sairautta. Kysymyksessä oli joskus henkilön yritys löytää tarkoitusta ja sisältöä omaan elämäänsä sekä myös henkisiä arvoja laajemmassa merkityksessä.

Assagioli huomasi että ei pelkästään traumaattiset lapsuuden kokemukset vaan myös ihmisen tarkoitus ja sisällön kaipuu elämään voivat johtaa häiriöihin. Hän käytti tästä nimitystä ”the pathologi of the sublime”.

Assagioli halusi että psykologia olisi käytännöllistä. Sen ei pidä pelkästään saada meitä ymmärtämään miksi käyttäydymme tietyllä tavalla, vaan myös auttamaan meitä elämään paremmin. Eri kulttuurien ja uskontojen ajattelijoiden inspiroimana hän loi suuren määrän harjoituksia ja tekniikoita. Niitä voi käyttää apuvälineinä sekä yksilö että psykoterapian koulutus.

Psykosynteesissä käytettävien tekniikoiden joukossa on eräs josta käytetään nimitystä opastettu mielikuvitus. Tätä käytettiin terapeuttisessa mielessä aikaisemmin vain psykosynteesissä. Tänään tekniikka on laajasti levinnyt ja sillä on tarkoitus saada yhteyttä alitajuntaan.

Toinen tekniikka on mietiskelevä, heijastava, vastaanottava ja luova meditaatio erinäisistä käsitteistä tai laaduista. on kysymys käsitteistä kuten ilo, rakkaus, rauha tai myötätunto. Tarkoitus on muuttua vastaanottavaiseksi intuitiiviselle informaatiolle alitajunnasta. Meditaatiota pidetään tässä terapeuttisena apuvälineenä eikä niinkään henkisenä harjoituksena. Lisäksi käytetään hyväksi myös keskustelua, vapaamuotoista piirtämistä sekä hahmotekniikoita.

Monilla tekniikoilla on tarkoitus synnyttää yhteys alitajunnan ja tajunnan välillä. Tällä tavoin voimme oppia tuntemaan sisintämme sekä sen mukaan elää parempi elämä. On kaksi tietä jotka johtavat tähän päämäärään. Ensinnäkin, opimme olemaan identifioimatta kaikkia meidän vastakohtaisia haluja, toiveita ja viettelyksiä. Toiseksi, harjoitutamme tahtoamme ja kehitämme kykyämme päättää mitä me sisimmässämme haluamme. Sen sijaan että olemme kokonaan identifioituneita eri vastakohtaisiin sisäisiin ääniin, opimme ottamaan etäisyyttä sisäiseen kaaokseemme. Tämä opettaa meitä johdattamaan elämäämme siihen suuntaan mitä me sisimmissämme haluamme.